Aluksi kuva kolmosesta, mielenosoitus. Nyt osaan!

Gina opiskeli päivisin, aamuisin, iltapäivisin ja öisin. Eräänä iltana Niitty löysi tyttärensä tuupertuneena maahan. "Gina, olethan kunnossa?" Niitty kuiskasi hiljaa. "Isä, minä vain nukahdin. Ei mitään sen kummempaa. Näin unta että olin yliopistolla..." Gina haaveili. Hän tuupertui taas maahan väsyneenä.

Shane keskittyi holhoamaan kolmosia. Armando oli isänsä lellikki, sillä poika oli jo hymyillyt ensimmäisen kerran. Se hymy oli hyvin suloinen.

"Gina, puhuttaisiin nyt" Niitty pyysi. "Äiti, sinun pitäisi olla tyytyväinen etten kokoajan vain tuijota televisiota tai tietokonetta. Lukemisessa ei ole mitään pahaa" Gina tuhahti. "Ei siinä olekkaan. Mutta pelkään että sinä sekoat pian. Aivan kuten isäs-, ei kun siis ei mitään" Niitty oli melkein puhunut ohi suunsa. Gina katsoi häntä epäilevästi, mutta jätti asian onneksi sikseen.

Oli Sunnuntai, joten kirjasto oli kiinni. Se harmitti Ginaa kovasti. "Vihaan Sunnuntaita" Gina sanoi hiljaa. Kotona olevat kirjat hän oli lukenut monta kertaa, eikä uusia ostettu sillä hyllyt olivat täynnä. Gina oli pian lukenut myös kaikki kirjaston kirjat.

Kakku tarkoittaa tietenkin syntymäpäiviä.

Tässä on suloinen Armando Columbus.

Cairo Columbus.

Angel Columbus.

Shane huomasi osaavansa uusia noitakykyjä.  "Kätevää" Shane sanoi kun tajusi osaavansa ilmiintyä paikasta toiseen. Nyt hän pystyi välttelemään kaiken maailman ahdistelijoita.

Gina söi alakuloisena kakkua. Hänen syntymäpäiviinsä olisi vielä aikaa, ja opiskeluihin myös. Gina otti jo kolmannen annoksen, kunnes tajusi että se sai olla viimeinen lautasellinen. Hänen piti tehdä hyvä vaikutus lehtoreihin.

Anne siivosi talossa aina. "Ethän sinä mikään palvelija ole" Gina sanoi kun Anne siivosi hänen lautasiaan. "En ole. Mutta haluan silti auttaa teitä parhaan mukaan. Shane antoi sentään minun muutta tänne ilmaan mitään vuokraa" Anne hymyili. Gina nyökkäsi.

Armando leikki mieluusti Ginan vanhalla nallella.

"Mikä sinun pääaineesi on? Entä kuka on tiukin lehtori?" kyseli Gina Paulielta puhelimessa. "Pääaineeni on historia ja tiukintia lehtoria on vaikea sanoa" Paulie vastasi naurahtaen. "Vau, historia. Minä taidan ottaa matematiikan" Gina sanoi.

"Teille on kukkalähetys" postinkantaja sanoi kun näki Annen Columbusten pihalla treenaamassa. "Anne Columbus" Anne hymyili ja kätteli postinkantajaa. "Nimi tuohon" postinkantaja sanoi. Anne kirjoitti nimensä, ja sai kukkalähetyksen ja kirjeen sen mukana.

Anne meni heti lukemaan kirjettä. Päästyään viimeisen rivin viimeiseen sanaan hän pudotti kirjen kauhuissaan lattialle. "Anne?" Niitty kysyi hieman huolestuneena. "Rufus on jättänyt minulle kartanon"

Gina kasvoi teiniksi. Hänestä tuli oikein nätti,eikä minkään nörtin näköinen.

"Hyvästi" Gina sanoi ja suukotti Angelia. Hän oli jo aiemmin sopinut opiskelupaikasta. "Minne titko lättee?" Angel kysyi. "Opiskelemaan" Gina sanoi ja katsoi kun taksi kaarsi pihaan.

Gina meni heti taksin oven luo,avasi sen, ja astui sisään. Pian taksi ajoi jo pois.

Gina Columbus.

Ginalle tärkeintä oli opiskelu. Heti ensimmäiseksi hän valitsi pääaineensa (Historia, vaikka muuta sanoikin) ja alkoi kirjoittaa esseitä. Häneltä se sujui nopeasti. "Pauliekin saisi olla yhtä innokas. Mutta hän vain varmaan flirttailee naisille" Gina ajatteli kääntäessään uuden aukeaman esseevihkossaan.

Gina oli aivan oikeassa. "Mitä noin nätti tyttö tekee yksin täällä?" Paulie tiedusteli. Hän kehui myös tytön ulkonäköä, mutta tyttö ei sanonut sanaakaan. Lopulta selvisi että hän oli mykkä.

Paulien seikkailujen aikana Gina oli saanut yhden esseevihkon täyteen. Siinä meni vain tunti, ja hymy levisi Ginan kasvoille. Hän oli nyt toteuttamassa unelmaansa. Kaikki oli hyvin.

Miten sitten kotona? Kolmoset olivat hyvin kilttejä, ja nukkuivat kaikki eri huoneissa.

Niityllä oli työn ohella myös aikaa leikkiä lapsien kanssa. Pian taaperot kasvaisivat lapseksi, ja siksi Niitylle oli tärkeää vielä leikkiä heidän kanssaan. "Ei kauaa, että tekin lähdette opiskelemaan niinkuin sisaruksenne" Niitty sanoi leikittäessään Armandoa. Cairo odotti vuoroaan.

 

Shanen aika meni noituessa. Hän oli oppinut uuden loitsun, ja sai nyt esiin taikakissan.

"Miau, mau" ("Sinä se olet surkea tavis") "Mauu!" (Sulje suusi, diiva!")

Tässä on kasvanut Angel. Hänen tukkansa kasvoi lapsiajoista mukavasti.

Tässä taas hyvin isosilmäinen Armando Columbus.

 

Ja Cairo Columbus.

 

Anteeksi osan lyhyys ja tönkköys. Uuden osan koitan saada piakkoin, ja koitan saada siitä myös paremman.

 

 Tervetuloa jo seitsemännen osan pariin!

 

 Auto toi Columbukset takaisin tuttuun kotipihaan. Paulie nousi kyydistä ensimmäisenä. Mikään ei näyttänyt olevan muuttunut kahden vuoden aikana. Häntä hämmästytti, että piha näytti yhä hyvin hoidetulta. Aivan kuin joku olisi hoitanut sitä silloin kun he olivat poissa.

 Gina oli haettu matkalla orpokodista, ja tyttö oli jo taaperanut keittiöön. Shane käveli Ginan perässä. Hän oli onnellinen tavatessaan taas pienen tyttönsä.

 "Gina, isän rakas prinsessa" Shane kuiskasi ja halasi Ginaa. Gina tuijotti Shanea suurilla silmillään. Sitten tyttö purskahti itkuun ja alkoi rimpuilla. Shane säikähti ja laski Ginan maahan. Tyttöhän vierasti häntä!

 Paulie jutteli ohi kulkevan naisen kanssa. "Mitä teet työksesi?" Paulie kysyi. "Olen toimittaja" nainen hymyili.

 Koko perhe katsoi elokuvan joka kertoi pakolaisista. Se sopikin heille hyvin.

 

 Shane oli kaivannut Ginan jälkeen eniten taikasauvaansa, joka oli unohtunut kotiin. Shane oli pelännyt, ettei osaisi enää taikoa mutta pelko oli mitä ilmeisemmin turha.

 Illalla nainen asteli taloa kohti. Hän hämmästyi huomatessaan ikkunassa valoa. "Ovatko he palanneet kotiin" nainen mietti.

 Nainen oli Anne Roberts, Niityn sisko. Annen kasvoille levisi hymy. "Niitty tuskin olisi kestänyt enää pakolaiselämää" hän mietti. Ovi avautui, ja Paulie riensi ulos.

 "Kuka olet?" Paulie kysyi. "Anne, äitisi sisko" Anne hymyili. Hän huomasi heti, että Paulie oli hyvin utelias. "Sinäkö olet hoitanut pihaamme?" Paulie tiedusteli. Anne nyökkäsi. "Kyllä. Asuin talossanne jonkin aikaa" Paulie katsoi Annea tämän puhuessa. "Miksi? Eikö sinulla ole omaa taloa?" hän kysyi. "Oli kyllä... Mutta mieheni kuoli niihin aikoihin kun lähditte" Anne sanoi hiljaa. Hänen oli yhä vaikea puhua siitä.

 "Jos asutte täällä, niin en halua enää häiritä teitä" Anne sanoi. Oikeasti hän ei halunnut tavata Niittyä ja kertoa tälle miehensä kuolemasta. Siitä seuraisi kysymystulva, jota Anne ei ollut valmis vastaanottamaan.

 "Hei sitten" Anne sanoi nopeasti ja riensi yöhön.

 Shane koitti päästä taas väleihin Ginan kanssa, mutta se oli vaikeaa. Gina ei enää edes muistanut häntä, tai sitten oli vihainen.

 Onneksi Ginan syntympäivät koittivat, ja saamme tietää syyn tytön kiukkuisuudelle.

 Ginasta tuli oikein nätti tyttö. 

 Gina käveli isänsä ohi, ja syventyi tarkkailemaan kirjahyllyä. Hän otti yhden kirjan, ja Shane huomasi ettei se suinkaan ollut lastenkirja, vaan oppikirja, jota Shane oli käyttänyt ollessaan kuudenella. Ja Gina oli vasta 7, mutta hänpä syventyi silti lukemaan kirjaa.

 Pian Gina oli lukenut koko kirjan, mutta Shanen hämmästykseksi hän aloitti sen uudestaan. Gina ei ollut sanonut vielä sanaakaan sen jälkeen kun oli kasvanut lapseksi.

 Shane päätti tehdä aloitteen. "Öh, Gina..." hän yritti mutta Gina mulkaisi häntä niin pahasti, että Shane hätkähti. "Senkin vastuuton isä. Miten ikinä voit jättää oman tyttösi orpokotiin? Ala painua, minä koitan lukea" Gina tiuskaisi. "Ymmärätkö edes mitään tuosta kirjasta?" kysyi Shane. "Voi kuule, minä ymmärrän kaiken loistavasti" Gina sanoi ja mulkaisi vielä kerran isäänsä. Shane tajusi kun tajusikin poistua.

 Paulie päätti viettää lapsuutensa viimeiset päivät nauttien siitä. Hän pomppi sängyllä oikein tyytyväisenä.

 "Älä tee noin Paulie. Voit vielä satuttaa itsesi" Niitty neuvoi Paulieta eräänä päivänä.

 Samana iltana Anne saapui Niityn luo. "Sisko" Niitty sanoi ja halasi Annea kyyneleet silmissään. "Niitty, Rastus on kuollut" Anne itki. Niitty taputti häntä selkään. "Jää tänne asumaan. Niin pitkäksi aikaa kun tarvitset. Minä huolehdin sinusta" Niitty kuiskasi.

 Gina oli jo siirtynyt Shanen lukiokirjoihin. Hän tuntui ymmärtävän ne todella helposti.

 Niitty olisi ollut jo valmis luopumaan valtavasta mahastaan, mutta lapsi ei vain tullut.

 Eräänä päivänä synnytys käynnistyi, kun Niitty oli viemässä roskia. Hän kirkui niin kuuluvasti, että Paulie riensi paikalle.

 Niitty sai pienen pojan, oikeastaan kolme poikaa! Pelini ensimmäiset kolmoset ovat täällä.

 Saanen esitellä: Niityn sylissä vanhin pojista, Angel Columbus, Annella on sylissään Armando Columbus ja Shanella Cairo Columbus.

 Niitty osti heti kolme haikarakehtoa. "Shane, eikös Angel olekkin minun näköiseni?" hän kysyi mieheltään. "Aivan kuin kopio sinusta, paitsi poika" tokaisi Shane.

 Huh, onneksi Paulien teinivuodet koittivat. En nimittäin jaksaisi häntä enää talossa. Paulie menee kokoajan pomppimaan sängyllä. Poika sai mammonatavoitteen. Hän pitää ruskeatukkaisista naisista, jotka ovat taitavia sähkölaitteiden kanssa.

 "Paulie, sinun on lähdettävä. Talossa ei ole enää tilaa sinulle, ja olet muutenkin melkein aikuinen mies." Shane neuvoi.

 Ginaa harmitti, sillä hän tajusi että oli lukenut kaikki oppikirjat. Satukirjoihin hän ei halunnut koskea pitkällä tikullakaan.

 Kaiken lisäksi Gina tajusi, että Paulie lähtisi pois. Niinpä hän päätti hukuttaa kaiken surunsa lukemalla jotai oppikirjaa, jota oli jo aiemmin lukenut.

 

 Paulie Columbus poistui pian talosta, kohti omaa elämää...

Testaan ensimmäistä sivupohjaani